maanantai 31. maaliskuuta 2014

Uusi huiskutin

Pääsin tänään jo niin aikasin koulusta, että piti matkalla keskustaan ihan ajatuksella miettiä tarvitsenko mitään vai meenkö kiltisti suoraan kotiin. Eli siis hyvä tekosyy käydä Sokoksella.


Laukussa mulla on pieni pussukka, jossa kuljetan mm. tätä Lumenen CC-puuteria. Puuteri on ihan huippua, paitsi toi pakkaus tökkii. Onhan toi kivannäköinen ulkonäöllisesti ja peili on aina plussaa! Puuteri vain meinaa "murustua", joten yleensä kun ton avaa, vastassa on tuollainen näky, kiva.


No, ei hätää. Kunnes otan mukana tulleen vipan käteeni ja käännän sen ympäri. Puuteria on kasaantunut kunnon keot vippaan eikä oikein innosta alkaa sitä joka kerta puhdistamaan (ja suurin osa vipassa olevasta puuteristahan menee hukkaan siinä puhdistuksen lomassa). Puhumattakaan etten puhdistaisi vippaa ennen käyttöä. Tuo CC-puuteri on nimittäin aika tanakkaa tavaraa, joten ei kolmen sentin puuterikerros oikein innosta.




Tähän ongelmaan ratkaisun toi We Care Iconin "Travel powder brush"! Muistan kun joskus ihailin siskoni puuterisivellintä, joka oli just tuollanen kompaktin kokoinen ja sen sai myös suojaan.
Joten nyt onnistuu huomattavasti helpommin puuterin laitto eikä tarvi pelätä kerroksia!


lauantai 29. maaliskuuta 2014

About clothes

Moikka!

Lueskelin tossa varmaan muutaman tunnin ajan yhden tuttuni blogia. Hän on kirjoittanut monta vuotta ja pääpaino postauksissa on vaatteet. Tämä sai minut innostumaan ja kirjoittamaan vaatteistani ja "tyylistäni" pukeutua.

Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja pukeutumisesta, mutten koskaan ole halunnut olla muodikas. Muoti ei oikeastaan kiinnosta minua ollenkaan. Tärkeintä mulle onkin aina ollut, että vaatteeni miellyttävät minua itseäni. Ja tietysti onhan se mukavaa, jos tuntee pukeutuneensa kivasti ja saa vielä joltakulta kehuja!

ARKI ENNEN & NYT




















Kuvien puolivälissä ollaan vuodessa 2011-2012, opiskelin silloin matkailualalla ja jaksoin jopa panostaa pukeutumiseeni. Tuolloin mulla oli lähes aina korvikset+kaulakoru, useimmiten tuollainen pitkänmallinen riipusjutska. Hiuksista saattoi myös ihan arkipäivänäkin löytyä jokin pieni koriste. Viimeinen kuva on syksyltä 2013, olin harjoittelussa asukastuvalla ja pukeuduin lähes joka päivä pitkähihaiseen, tylsään paitaan. Hyvä jos viitsin laittaa edes korvikset. Tämä vaihe on jäänyt, kiitos koulun. En tiedä mistä johtuu, mutta koulupäivät inspiroivat mua "panostamaan" pukeutumiseen. Paljon helpompihan olisi vain kiskoa aamulla ennen bussiin juoksua jotkut tylsät vaatteet. Mutta se tunne koko päivän ajan. Inhoan sitä tunnetta, kun on pukeutunut omasta mielestään hölmösti ja koko pitkän päivän stressaa siitä. "Voi kun pääsisi kotiin vaihtamaan vaatteet!" Kuulostaa pinnalliselta ja hölmöltä, mutta arvatenkin jokainen on joskus sen tunteen tuntenut. Jos olen omasta mielestäni pukeutunut kivasti, koko päivän on kiva tunne. Niin se vain on.
Korujen käyttö on nykypäivänä mulla todella minimaalista. Korvikset laitan kyllä aina, mutten muita koruja. Nykyään tuottaa jo tuskaa laittaa jotkut hieman "hienommat" korvikset. Yleensä se menee siihen, että vaihdan ne tuttuihin ja turvallisiin nappikorviksiin juuri ennen lähtöä. Riipuskaulakorut vain pölyttyvät tuolla korupuussani, niinkuin suurin osa (ja niitä on paljon!) koruistanikin.

Muinoin pukeuduin arkena yleensä aina myös legginsseihin. Mulla oli aina legginssit, paitsi tietty talvella. Nykyään en voisi  edes ajatella laittavani legginssit kouluun. Ja toinen must, niinkuin kuvista voi nähdä, oli pitkähihainen neule napeilla. Ne on kyllä vieläkin sydäntä lähellä :D

JUHLA ENNEN & NYT















19-vuotiaana kävin usein baareissa. Varmaan joka viikonloppu :D Hymyilyttää nykyään pelkkä ajatus, kyllä silloin jaksoi temmeltää. Silloin baariin laitettiin ehdottomasti mekko! Ja tietysti mahdollisimman lyhyt, huh huh..Mutta aina laitoin mekon lisäksi sukkikset/legginssit! Jos ei ollut kivaa mekkoa, niin pitkä toppi ja legginssit ajoivat asiansa oikein mainiosti!
Tässä juhlapukeutumisessa havaitsen selvän eron menneen ja nykyisen välillä. Ennen laitettiin mahdollisimman vähän päälle, nykyään osaa jo ajatella hyytyvää kylmyyttä baari-tai taksijonossa. Ja tietty se iän mukainen pukeutuminen. Ite vaan ajattelen ettei minimekkoon ole enää tämän ikäisenä soveliasta pukeutua :D Nykyään laitan aina housut, jonkun kivan topin ja pitkähihaisen neuleen, jonka tarvittaessa voin riisua. Korkokengistä en kyllä luovu vieläkään! Mutta nykyinen baarivaatetus on ehkä hieman asiallisempi kuin silloin nuorempana. Enkä tosiaan mitenkään häpeä niitä vuosia, koska ne vaan kuuluivat silloin siihen fiilikseen ja aikaan.






Tässä viimeaikojen ostoksia ja kuva vaatekaapista:


Kuten näkyy, multa löytyy nykyään myös väriä vaatteiden osalta! Keväällä ja kesällä väripilkut pääsevät tositoimiin! Oi, odotankin jo innolla!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Under control

Heii!


Lähestyvä kevät ihastuttaa, vihastuttaa, stressaa ja motivoi. Näin on joka vuosi, tosin tämä kevät tulee olemaan siinä mielessä erilaisempi, ettei mun tarvitse tuli pyrstön alla metsästää kesätyöpaikkaa. Töiden saaminen on varmaan ollut aina se stressaavin asia, fuck the school mut kunhan saan töitä kesäksi! Tällä hetkellä oon aivan uskomattoman kiitollinen, ettei mun tarvitse tän kaiken muun ohella miettiä sitä asiaa. Ja nostan kyllä hattua niille tovereille, jotka koulun lisäksi miettivät työjuttuja. Been there, done that.

Kuten varmaan ymmärsitte, kaikenlaista meneillään tuolla koulun puolella. Meidän luokkaa kyllä varoitettiin, että tää hoidon ja huolenpidon jakso tulee olemaan rankin kaikista ekan vuoden jaksoista. Eihän sitä silloin syksyllä osannut ottaa ees tosissaan, silloin kaikki tuntu jotenkin niin turhauttavan itsestäänselviltä asioilta. Kyrpi istua koulussa tunneilla koska kaikki tuntu jotenkin niin helpolta. Tällä hetkellä koulussa istuminen tuntuu kaikkea muuta kuin turhalta, koska me ihan, tarkotan IHAN oikeasti tarvitaan (tai ainakin minä tarvitsen) opetusta jos halutaan kunnialla selvitä. 14. huhtikuuta alkaa tän lukuvuoden viiminen työssäoppiminen, joten siihen mennessä meikäläisenkin tulisi kivasti osata käytännön teoriaa ja tuoda sitä työhön, kun työskentelen kotihoidossa reilun viiden viikon ajan. Mutta sitä ennen varmaan viis eri ryhmätyötä, pienempiä ja vähän (tosi) vaativampia ja sit tietty kuuden eri aineen kokeet. Ja ainiin, koulupäivät on lähes joka päivä 8 tuntisia. Oon varmasti stressin myötä kaljuuntunut, kun vihdoin lähden harjoitteluun. Mitä en todellakaan toivo, koska oon aika tyytyväinen tänhetkiseen surffitukkaani, joka mukavasti jaksaa kasvaa. Jaksaisimpa miäkin.

Asiasta toiseen, joulun jälkeen olin hajuvesiostoksilla ja lopulta löysin kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: Lanvinin Marry me! ja Dieselin Loverdose Tattoo. Kiikutin sitten Marry me'n kassalle ja kaduin lähes samantien ostostani. Olisi sittenkin pitäny ostaa se Tattoo. Se jäikin kaivelemaan mieltä ja aina kun vaan tilaisuus tuli, rynnin nuuskuttelemaan tuoksua. Olinkin päättänyt hankkivani sen heti kun pihiyteni antaisi periksi. Pari viikkoa sitten Jyväskylässä kukkaron nyörit löystyivät ja nyt olenkin kyseisen tuoksun onnellisin omistaja. Kaiken stressin keskellä tiedän ainakin tuoksuvani hyvältä :D

kuva googlettamalla